Paraneminen alkaa hiljaisuudesta

Paraneminen alkaa hiljaisuudesta

Tunnustan. Olen ollut jumissa. Enemmän jumissa kuin tiesinkään. Se alkoi siitä, kun sain syövän puolitoista vuotta sitten. Jotain niksahti silloin mielessä nurin. Ja nyt se on saanut tilaa parantua. Haluan kertoa, miten jumiin joudutaan, ja miten sieltä pääsee ulos. Tämä on omakohtainen tarina. Vähemmän kirjatietoa, enemmän omaa matkaa. Syöpä: Kuinka jouduin jumiin Sain syöpädiagnoosin elokuussa 2013. Oikeastaan tiesin jo ennen ensimmäiseen lääkäriin menoa, että syöpä se on. Olin vältellyt ajattelemasta kyhmyä, ja kun sitten lopetin välttelyn, asia oli jokseenkin selvä. Siinä kohtaa itkin pari tuntia, ja sitten tartuin toimeen. Päätin, että jo se nyt on kumma, jos ei jotain parempaa löydy *jostain*. Olen todella hyvä löytämään ratkaisuja, sellaisiakin mitkä eivät ole aivan selvästi nähtävillä. Joten luin, opiskelin, tutkin, ostin julkaisuja tutkimuksista ja raportin missä kerrottiin, mitä oikeasti on tutkittu tavanomaisista ja vähemmän tavanomaisista hoidoista. Etsin parhaan mahdollisen hoidon juuri minulle, ja hankkiuduin sinne. Minun ei tarvinnut elää epävarmuudessa ja vain odottaa, koska koko ajan tein asioiden eteen jotain. Ja itse hoidossakin vielä keskityin voittamaan syövän. Mutta sitten tuli se päivä, kun hoito loppui. Pääsin kotiin. Olin valistuneen arvauksen mukaan terve. Ei ollut enää mitään taisteltavaa ja korjattavaa. Yhtäkkiä olinkin täysin tyhjän päällä. Olen nyt jälkeenpäin kuullut, että syövän kanssa on kaksi vaikeinta päivää: päivä jolloin saa diagnoosin, ja päivä jolloin hoito loppuu. En arvannut. No jotenkin tämä olotila jäi päälle. Kaikesta siitä huolimatta, mitä jo tiesin mindfulnessista ja muutenkin mielen hoitamisesta. Aivojen kannalta arvelen, että mantelitumake oli suurentunut. Yhtäkkiä kaikki tuntui paljon uhkaavammalta kuin ennen. Aloin saada ahdistuskohtauksia, ja pelätä asioita, mitä en ennen ollut pelännyt. Aikaisemmin löytyneet ilo, rentous ja helppous olivat kadoksissa. Tietysti tein mindfulness-harjoituksia edelleen. Sitä suuremmalla...
Tutkimustulos: Stressin aiheuttamat vauriot aivoissa voi korjata (vinkki: voit tehdä sen helposti itse)

Tutkimustulos: Stressin aiheuttamat vauriot aivoissa voi korjata (vinkki: voit tehdä sen helposti itse)

Stressi esiintyy monenlaisessa asussa. Työstressi on tuttua monelle. Toisaalta äkillinen traumaattinen tapahtuma aiheuttaa suurta ehkä lyhyempiaikaista stressiä. Stressi voi olla myös niin pientä ja aina mukana olevaa, ettei sitä välttämättä edes huomaa. Se tuntuu normaalilta elämältä. Kun tällainen pieni stressi jatkuu vuosikymmeniä, se saa aikaan yhtä pahaa jälkeä kuin suuri lyhytaikaisempi stressi. Tavallinen tällaisen stressin aiheuttaja on, että oman temperamentin ja ympäristön välillä on ristiriita. Tällöin pieni stressi on ehkä jatkunut varhaislapsuudesta asti. Mitä suurempaa ja mitä pidempiaikaista stressi on ollut, sitä suurempi muutos aivoissa on tapahtunut. Ehkä olo tuntuu aina levottomalta, ehkä et nuku öitä hyvin, ehkä pinna ei kestä. Eikä rentoutuminen välttämättä edes onnistu, tai ei tunnu auttavan. Ei ihmekään, nimittäin tutkimusten mukaan stressin aiheuttamat muutokset aivoissa eivät täysin poistukaan rentoutumalla ja stressin loppuessa. Hätä ei ole tämän näköinen. On olemassa tutkimustuloksia myös siitä, miten muutokset voi korjata. Kerron tässä kirjoituksessa ensin stressin aiheuttamista pysyvistä muutoksista aivoihin (pysyvällä siis tarkoitan sellaista, joka ei mene itsestään pois stressin loputtua), ja sen jälkeen miten vaurioita tutkimuksissa on pystytty estämään ja korjaamaan. Lopuksi kerron, miten voit helposti tehdä sen myös itse. Tarvitset siihen vain 20-30 minuuttia päivässä. Mantelitumake, aivojen hälytysjärjestelmä Mantelitumakkeita on yksi molemmilla puolilla aivoja. Ne ovat se osa aivoja, joka havaitsee vaaran. Mantelitumake on ikäänkuin hälytyskeskus, joka on aina valmiina. Kun se havaitsee vaaratilanteen, se hälyttää muut osat aivoista. Etuaivolohko sitten punnitsee, oliko hälytys tarpeellinen vai tällä kertaa turha. On arveltu, että nimenomaan oikea mantelitumake antaa ensimmäisen nopean ja ehkä automaattisenkin hälytyksen, jota sitten vasen mantelitumake tutkii hieman tarkemmin. Allaolevaan MRI-kuvaan on mantelitumake merkitty punaisella. Tutkimuksissa on huomattu, että stressitilassa mantelitumake alkaa toimia hyperaktiivisesti. Tämä tarkoittaa, että se...